Merja Ilván
vasemmisto logo
30.11.2021

Valoa näkyvissä vuoden 2020 jälkeen?

Oletko pysähtynyt arvioimaan kulunutta vuotta? Päällimmäisenä vuodesta 2020 suurimmalle osalle on varmasti jäänyt Covid19-pandemia. Kamala, hirvittävä vuosi. Rajoitukset, suunnitelmien peruuntumiset, etätyö, etäopiskelu, maskit, sosiaalinen etäisyys, yksinäisyys, työttömyys, epävarmuus, pelko omasta ja läheisten terveydestä ja turvallisuudesta. Tunsitko itsesi pieneksi? Kuin muurahaiseksi suunnattomassa maailmankaikkeudessa? Pandemia ravisteli meitä nykymaailmassa ennennäkemättömällä tavalla ja muistutti,…

Oletko pysähtynyt arvioimaan kulunutta vuotta? Päällimmäisenä vuodesta 2020 suurimmalle osalle on varmasti jäänyt Covid19-pandemia. Kamala, hirvittävä vuosi. Rajoitukset, suunnitelmien peruuntumiset, etätyö, etäopiskelu, maskit, sosiaalinen etäisyys, yksinäisyys, työttömyys, epävarmuus, pelko omasta ja läheisten terveydestä ja turvallisuudesta. Tunsitko itsesi pieneksi? Kuin muurahaiseksi suunnattomassa maailmankaikkeudessa? Pandemia ravisteli meitä nykymaailmassa ennennäkemättömällä tavalla ja muistutti, ettemme pysty yrityksistämme huolimatta kontrolloimaan kaikkea.

Omaan elämääni pandemia on vaikuttanut monella tavalla. Olen ajoittain tuntenut suurtakin ahdistusta, erityisesti keväällä, kun taudista ei vielä tiedetty paljoa ja se levisi kontrolloimattomasti ympäri maailmaa. Esikoinen jäi osittaiseen kotikouluun keväällä, mikä vaati paljon sekä häneltä, että meiltä vanhemmilta. Itse tein päätöksen jättää YAMK-tutkinnon opiskeleminen jäihin ja keskittyä vain töihin. Pandemian seurauksena aloin miettiä elämäni tarkoitusta ja suuntaa, eikä opiskelu tuntunut enää lainkaan tärkeältä. Elämästä tuli lyhyttempoisempaa, selviämistä päivästä seuraavaan. Noudatin suosituksia ja ohjeistuksia; käytin maskia, noudatin turvavälejä, vältin sosiaalisia tilanteita. Kävin käytännössä vain töissä ja päiväkodin pihalla, muuten olin kotona. Keskitimme ruokaostosten tekemisen miehelle, jolloin vältimme koko perheen altistumisen. Ehkäpä kipein rajoitus omaan elämääni oli se, etten päässyt koko vuonna käymään Pohjois-Karjalassa perheeni luona tai tapaamaan normaaliin tapaan ystäviäni. Onneksi on olemassa WhatsApp ja videopuhelut!

Henkilökohtaisen elämän lisäksi pandemia näkyi hyvin paljon myös terveydenhuollossa. Keväällä 2020 näkyi selvästi, että ihmiset eivät uskaltaneet viruksen pelossa hakeutua hoitoon muiden terveysongelmiensa takia. Syksyllä tilanne rysähti täysillä päälle, kun komplisoituneet sairaudet veivät ihmisiä todella huonoon kuntoon. Sairaaloissa on ollut ruuhkatilanteita ruuhkatilanteiden perään. Henkilökunta on venynyt jaksamisensa äärirajoille ilman koronapotilaitakin. Julkisuudessa esitetyt vähättelyt tilanteen vakavuudesta ovat tuntuneet hyvin loukkaavilta, kun itse on ollut todistamassa terveydenhuollon ammattilaisten ponnistelua psyykkisesti ja fyysisesti erittäin vaativassa tilanteessa. Huoli hoitajien, lääkäreiden ja muiden ammattilaisten jaksamisesta on todellinen. Pandemia on vain kirsikkana kakun päällä lisäämässä kuormittavuutta entisestään.

Juuri tällä hetkellä tilanne näyttää vielä olevan hallinnassa, mutta on muistettava, että se voi muuttua hyvin äkillisesti. Esimerkit lähinaapurimaissamme ja maailmalla osoittavat sen hyvin. En paukuttelisi henkseleitä, vaan suhtautuisin nöyrästi vallitsevaan tilanteeseen. Rokotteiden saaminen ja rokotusten alkaminen tuovat kuitenkin valoa tunnelin päähän. Meillä on toivoa selvitä tästä. Ja kyllä, aion itsekin ottaa rokotteen ja suosittelen sitä kaikille muillekin vuorollaan. Voimme selvitä tästä vain yhteisenä rintamana.

Onnellista ja merkityksellistä uutta vuotta 2021!

Takaisin etusivulle